Kiitokset Satu Saarelalle sekä  MBD-liiton järjestösihteeri Tuula Seppälä-Koskelle, jotka ovat ystävällisesti oikaisseet muutaman ensimmäisessä versiossa olleen virheellisen tiedon. Mikäli löydät lukiessasi asiavirheitä, ilmoitathan siitä minulle!

Terveisin Anne Isotalo

ADD/ADHD:ta kutsutaan usein myös MBD:ksi (minimal brain dysfunction) ja esim. muissa pohjoismaissa DAMP:iksi (Deficits in Attention, Motor control and Perception). Nämä termit eivät sisällöltään täysin vastaa toisiaan, mutta kaikissa on kyse neurologisesta häiriöstä ja ilmenemismuoto on hyvin samanlainen. MBD ei ole diagnoosi, vaan kattonimike monelle diagnoosille, mm. ADD:lle ja ADHD:lle. MBD:hen sisältyy aina tarkkaavaisuushäiriö, mutta kaikilla tarkkaavaisuushäiriöisillä ei ole kömpelyyttä tai hahmottamisen vaikeuksia, joita yleensä lasketaan kuuluvan MBD:hen. "Puhtaita" tarkkaavaisuushäiriöitä on MBD-liiton järjestösihteeri Tuula Seppälä-Kosken mukaan kuitenkin vain n. 30% kaikista tarkkaavaisuushäiriöisistä.

Noin puolet ADD/ADHD-lapsista saa oireyhtymän perimästään eli ADD/ADHD on vahvasti perinnöllinen. Noin 30 % saa taudin synnytyksen komplikaatioista ja loput eli noin 20 prosenttia saa taudin selvittämättömistä syistä.

ADD/ADHD-lapsia arvioidaan olevan noin 3-5 % ikäluokasta eli joka luokalle riittää yksi ADD/ADHD-tenava. ADD:ta/ADHD:ta esiintyy reilusti useammin pojilla kuin tytöillä. Noin puolella ADD/ADHD-lapsista on oppimisvaikeuksia.

ADD/ADHD voi esiintyä lapsella tilannekohtaisesti (vain esim. koulussa tai kotona) tai tilanneriippumattomasti (eli missä tahansa). Joillakin ADHD-lapsilla esiintyy aggressiivisuutta.

Usein ADD/ADHD-oireet alkavat ilmetä leikki-iässä, noin 2-5-ikävuoden tienoilla, mutta joidenkin kohdalla (noin 30 %) oireet alkavat jo aivan vauvoina. Näiden vauvojen äidit kertovat lastensa olleen vaikeasti käsiteltäviä, ärtyisiä ja usein myös huonosti nukkuneita/nukkuvia. Viimeistään kouluikässä ADD/ADHD tulee yleensä niin rajusti esiin, että sen huomaavat muutkin kuin lapsen omat vanhemmat. 

Usein vanhemmat hakeutuvat tutkimuksiin lapsen ylivilkkauden takia (ADHD) tai esim. levottomuuden, keskittymiskyvyttömyyden ja monin puolin vaikean käyttäytymisen takia. Monia ADD/ADHD-lapsia on yritetty virheellisesti hoitaa ja diagnosoida psykologisin keinoin, eivätkä kaikki lääkärit ja hoitavat instanssit vielä tunnista ADD:ta/ADHD:ta. ADD/ADHD diagnosoidaan psykologisten testien sekä lapsen fyysisen tutkimuksen lisäksi pitkälti lapsen tarkkailusta saatujen esitietojen perusteella eli vanhempien ja opettajien/lastentarhanopettajien täyttämien käyttäytymiskaavakkeiden pohjalta tehtyjen arvioiden perusteella. ADD/ADHD-lapset pystyvät usein käyttäytymään tutkimuksissa aivan normaalisti, suorastaan enkelimäisesti, joten ilman taustatietoja tutkimukset saattavat ajautua väärille teille. Joskus tehdään myös neurologinen tutkimus, joskaan ADD/ADHD ei (välttämättä) näy esim. EEG-tutkimuksessa tai magneettikuvauksessa, koska kyseessä ei ole aivojen rakenteellinen vika.

ADD/ADHD-oireet ovat hyvinkin yksilöllisiä - ja kaikkia tässä mainittuja oireita esiintyy myös aivan terveillä lapsilla - mutta ADD:sta/ADHD:sta on kyse silloin, kun samalla lapsella on MONIA mainittuja oireita ja ne esiintyvät toistuvasti ja tiheästi. Tyypillisiä oireita ovat mm:

• ylivilkkaus/hyperaktiivisuus
• keskittymiskyvyttömyys
• tarkkaamattomuus
• levottomuus
• rauhattomuus
• impulsiivisuus
• ärtyisyys
• tunteiden vaihtelevuus
• voimakastahtoisuus
• uhmakkuus
• ihmissuhdevaikeudet
• jatkuva liikehdintä
• voimakas puheääni - puhuu taukoamatta ja lujalla äänellä
• jatkuvan huomion tarve
• rutiinin tarve - yllätykset aiheuttavat kriisejä pienen ihmisen maailmassa
• epäsosiaalisuus (monet ADD/ADHD-lapset leikkivät mielellään itseään pari vuotta nuorempien kanssa - ja viihtyvät myös ilman tovereita)
• aggressiivisuus
• voimakkaat (negatiiviset) reaktiot asiaan kuin asiaan
• vaikea seurata monta asiaa käsittävää ohjetta (esim. "hae sukat ja pue takki ja ota pipo" - lapsi ei tiedä mistä alkaisi eikä saa suoritetuksi mitään kohtaa)

Monilla ADD/ADHD-lapsilla esiintyy myös tuntoyliherkkyyttä (sensorinen integraatio) esim.

• valon
• äänten
• kosketuksen
• tunteiden

suhteen. Monet ADD/ADHD-lapset kärsivät esim. koulun jonossa seisomisesta, kun pienikin töniminen tuntuu rajulta iskulta. Tuntoyliherkkyyteen voi reagoida kahdella tavalla lapsen luonteen mukaan:

• joko vetäytyy (välttää tilanteita) tai
• menee mukaan ja antaa takaisin (eli toinen hipaisee ja lapsi mottaa kunnolla takaisin).

Joillakin ADD/ADHD-lapsilla on vaikeuksia hahmottamisen kanssa, joillakin esiintyy lukihäiriöitä. ADD/ADHD-lapsilla on joskus puheongelmia (esim. tiettyjen äänteiden tuottaminen) sekä usein allergioita. Joillakin ADD/ADHD-lapsilla on lisäksi Aspergerin syndrooma (lievä autismin kaltainen tila), kts. Internetissä oleva testi (http://lambda.nic.fi/~javu/rastit.html) ja joillakin Touretten syndrooma.

Lapsi voi olla todella levoton eikä osaa keskittyä kovinkaan pitkäksi aikaa mihinkään. Hän aloittaa monia asioita, mutta ei saa niitä suoritetuksi loppuun - kesken kaiken mielenkiinnon täyttäkin  jokin toinen asia, pieneksi hetkeksi.

Hän ahdistuu helposti ja saa kamalia raivokohtauksia. Kun jokin alkaa ahdistaa (esim. fillarin kypärä on liian löysällä), on ihan sama miten päin kypärää kiristää, se ei asetu kunnolla. Lapsi ei osaa vaihtaa takaisin normaaliin tunnetilaan kerran pahaan tunnetilaan jouduttuaan vaan paha olo jatkuu ja jatkuu. Holding-terapia tepsii joihinkin lapsiin; tällöin lasta pidetään tiukasti sylissä rimpuilusta ja temppuilusta huolimatta ja vahvistetaan lapselle koko ajan rauhallisesti, kuinka paljon hänestä pidetään, huolimatta siitä, että hän rähjää ja huutaa ja kertoo inhoavansa äitiä/isää/kaikkia.

ADHD-lapset puhuvat usein taukoamatta ja lujalla äänellä. Lapsi keskeyttää usein muiden puheet huomaamattaan - esim. jos äiti on puhelimessa, lapsi puhuu äidille kuin ei äidillä mitään muuta juttua kesken olisikaan.

Läksyjen lukeminen on hankalaa, kun jokainen ylimääräinen ärsyke keskeyttää työn ja lapsen on vaikea löytää kohtaa, johon ennen keskeytystä oli jäänyt. Läksyt tulee tehtyä huolimattomasti ja usein lapsi siirtää niiden tekemistä, koska kokee ne vaikeana asiana.

Monet ADHD-lapset ovat myös epäsosiaalisia ja leikkivät itseään nuorempien lasten kanssa tai eivät tunnu kaipaavan muiden seuraa. Ryhmälajit (esim. jalkapallo) sääntöineen ovat hankalia; lapsi ei yleensä jaksa odottaa vuoroaan eikä pysty huomioimaan muita ryhmälajin vaatimalla tavalla.

Tuntoyliherkkyys aiheuttaa vaikeita tilanteita: vaatteet kiristävät ja puristavat oikeasti ja aiheuttavat ahdistusta. Aurinkoisina päivinä ei voi mennä ylös, koska aurinko häikäisee ja vieraiden ihmisten yllätyksellinen kosketus tuntuu kamalalta.

Monen peräkkäisen tehtävän suorittaminen on hankalaa. Helpompaa on, jos uusi tehtävä annetaan vasta kun edellinen on suoritettu loppuun.

ADHD-lapset ovat myös "huolimattomia": tavarat unohtuvat ja katoilevat mystisesti.

Monilla ADD/ADHD-lapsilla on  huono itsetunto, mutta onneksi monilla vastapainoksi jokin erityinen lahjakkuudenlaji.

Diagnosoimattomat ADD/ADHD-lapset leimautuvat helposti häiriköksi koulussa, koska lapsi ei ole jaksanut keskittyä, eikä siksi ole oppinut kaikkia asioita. Peittääkseen osaamattomuuttaan lapsi alkaa helposti häiriköidä. ADD/ADHD-lapset vaativat paljon myös opettajilta. On erittäin tärkeää, että lapsen ympärillä olevat aikuiset tietävät oireyhtymästä, jotta heidän on helpompi selvitä arkipäivästä lapsen kanssa.

Riippuen oireistosta pyritään resurssien mukaan järjestämään lapselle esim. neuropsykologista kuntoutusta tai toimintaterapiaa   ja tietenkin vanhemmille tiedottaminen ja vanhempien ohjauksen tulisi aina kuulua kuntoutukseen. Jotkut lapset saattavat hyötyä myös psykoterapia-tyyppisestä kuntoutuksesta. Myös päiväkodin erityisryhmä tai erityisopetus ovat kuntoutusta. Sopeutumisvalmennuskurssit ovat myös kuntoutusta.

Tärkeintä on, että lapsi oppii käyttäytymään yhteisön vaatimalla tavalla silloinkin, kun olo on vaikea. Tätä voi harjoitella esim. perheneuvolan asiantuntijoiden avulla.

Aspergerin syndrooman testi http://lambda.nic.fi/~javu/rastit.html

Tarkkaa lisätietoa ADD/ADHD:sta löydät esim. tästä opinnäytetyöstä

ADD/ADHD:lla ei ole omaa liittoa/yhdistystään ja koska kyseessä on aivojen toimintahäiriö, toimitaan yhteistyössä MBD (minimal brain dysfunction) -liiton kanssa.

Muista, että ADD/ADHD-diagnoosiin tarvitaan aina lääkärin tekemä perusteellinen analyysi! ADD/ADHD:hen erikoistuneita lääkäreitä:

• Matti Wallin
  matti.wallin@pp.inet.fi
• Katarina Michelsson, lastentautien erikoislääkäri,
  lääkäriasema MediMetro
  Tallinnanaukio 4 A, 00930 Helsinki
  p. (09) 3434 010, (09) 3434 0140, faksi (09) 3434 0174
• Arja Voutilainen, lastenneurologi
  HYKS, lasten ja nuorten sairaala, vaihde 4711